Osa 1

Kartta vuodelta 1808. Suuria muutoksia ei ole tapahtunut, eikä lisää aluetta kaavoitettu. Kartta on mittauksiin pohjautuva ja sikäli edellistä selvästi tarkempi. Ruutukaava-alueen ulkopuolelle on muodostunut kaksi esikaupunkialuetta eli Baltzaborg Vallimäen ympärille ja Blasieholma Kaupunginlahden pohjukkaan. Molemmat olivat merimiesten perheiden asuttamia ja niiden nimetkin olivat peräisin maailmalta. Tukholmassa on edelleen samannimiset paikat. Reilun 200 vuoden aikaisesta Blasieholmasta ei ole käytännössä jäljellä enää mitään, mutta Baltzaborg säästyi vuosien 1846 ja 1855 tulipaloilta ja sieltä samoin kuin Myllymäen kulmilta löytyvät myös kaupungin vanhimmat asuinrakennukset.

Kartta 1800-luvun alusta näyttää, miten Uusikaupunki sijoittui mereen ja saaristoon nähden. Saaristossa on paikkoja, jotka tunnetaan samoilla tai ainakin samantyyppisillä nimillä edelleenkin. Kartassa näkyvät myös maantiet, jotka veivät kaupungista pohjoiseen Raumalle, itään Laitilan suuntaan ja etelään Turkuun. Meri oli kuitenkin tuohon aikaan se tie, mitä pitkin lähdettiin pidemmälle. Vesi ei ollut erottava, vaan yhdistävä elementti.

Kaupunkikartta samalta ajalta kuin edellinenkin laajempi kuva. Uusikaupunki on käytännössä edelleen samankokoinen, mitä se oli edellisen vuosisadan lopulla. Kartasta näkyy myös Meritulli eli nykyisen Pakkahuoneen paikalla sijainnut tullirakennus. Tuohon aikaan kaupunkiin tulevat laivat maksoivat vielä tullia päästäkseen sisään. 1600-luvulla satamaan pääsyä estämässä oli vielä tullipuomikin, mistä syystä Vallimäki tunnettiin aiemmin nimellä Puominmäki. Uudessakaupungissa oli asukkaita noin 1500 ja karttaan punaisina laatikoina piirrettyjä rantamakasiinejäkin useampia kymmeniä. Rumina pidetyt pohjoisrannan makasiinit määrättiin vähän myöhemmin joko purettaviksi tai siirrettäviksi. Vanhimmat niistä oli rakennettu jo 1600-luvulla.

Uusikaupunki sai uuden asemakaavan kahden suuren kaupunkipalon jälkeen vuonna 1856. Tulipalo oli tuhonnut ahtaasti rakennetun kaupungin itäpuolen 1846 ja länsipuolen 1855. Kaavan suunnitteli aikansa huippuarkkitehti, Turun ja Porin lääninarkkitehtina toiminut puolalaislähtöinen Georg Policron Theodor Chiewitz. Hänen piirtämänsä kaava on edelleen vahvasti näkyvissä ja se halutaan ottaa huomioon myös nykyisessä kaupunkisuunnittelussa. Kaupunkia laajennettiin Chiewitzin kaavassa pohjoisen suuntaan, jotta saataisiin lisää tonttimaata. Yhdessä korttelissa sai olla vain neljä tai kuusi tonttia tulipalojen leviämisen estämiseksi ja samasta syystä kaupunkiin tehtiin myös palokujia, istutettiin lehtipuita ja tehtiin puistoja. Aiemmin kaikki puut oli käytetty hyväksi, mutta uusia puita alettiin istuttaa Vallimäelle jo 1850-luvulla. Arkkitehti Chiewitz sai tehtäväkseen suunnitella Uuteenkaupunkiin myös uuden kirkon, joka vihittiin loppiaisena 1864. Ajatus oli, että vanha kirkko purettaisiin, mutta niin ei onneksi tehty. Kartassa näkyvät myös Pakkahuone (1840) ja Sorvakon silta (1850). Sorvakon puolelle on myös kaavoitettu asuintontteja.

Yksi vanhimmista Uudestakaupungista säilyneistä valokuvista, 1860- ja 1870-lukujen vaihteesta. Vallimäeltä länsilounaaseen otetussa kuvassa näkyy sataman lisäksi makasiineja ja varastorakennuksia sekä runsaasti puuvarastoja. Nykyinen Suukari on vielä saari. Satamassa on odottamassa useampi iso purjelaiva. Uusikaupunki oli tuohon aikaan lästimäärältään eli tilavuudeltaan Suomen suuriruhtinaskunnan kolmanneksi suurin, isommat laivastot oli vain Raahessa ja Viipurissa. 1850-1870-lukujen välinen aika oli Uudessakaupungissa myös merkittävää laivanrakennusaikaa ja ylipäätään merenkulun kulta-aikaa. Laivavarvit sijaitsivat nykyisen telakan lähistöllä. Takana näkyvässä Pietarinkarissa sijaitsee Uudenkaupungin Purjehdusseuran paviljonki.

Tältä näytti Vallimäki sataman suunnasta kuvattuna 1880-luvun lopulla, Pitkäsilta erotti Pietolanlahden takana olleen Kainpirtin kantakaupungista. Uusi kirkko seisoo jo ylväänä paikallaan ja korkealle nousee myös vuosien 1623-1629 välillä Kaupunginlahden rantaan rakennetun vanhan kirkon torni. Kuvan keskellä on Vallila eli kaupungin ensimmäinen ravintolaksi vuonna 1880 valmistunut rakennus. Porvaristo rakennutti ravintolan viereen yksityisin varoin keilaradan, saksalaistyyppisen puisen kegelbanan. Uudessakaupungissa oli paljon tanskalaisia johtuen kaupungissa toimineesta tanskalaisesta lennätinasemasta ja heidän vaikutuksensa kaupungin seuraelämään oli arvatenkin merkittävä. Merikaapeli Venäjän ja muun maailman välille laskettiin Uudestakaupungista 1869 ja tanskalaiset huolehtivat sen operoinnista. Yhtiön toiminta päättyi Uudessakaupungissa 1954. Väitetään, että Suomen ensimmäinen jalkapallo-ottelukin olisi pelattu Uudenkaupungin torilla tanskalaisten toimesta. Keilarata purettiin 1900-luvun alussa, mutta sen päässä näkyvä vaalea luotsiasema toimii nykyisin luotsimuseona.

Tämä Sorvakon sillalta länteen otettu kuva on varmuudella ennen vuotta 1874, sillä tuolloin valmistunutta Erholmin taloa eli taloa ei vielä näy. Kuvassa on kuitenkin jo osoitteessa Kirkkokatu 1 sijaitseva rakennus, jossa toimii nykyisin vanhojen tavaroiden putiikki. Koko Rantakadun länsipätkä näkyy samoin kuin rannan paalutusta. Rannassa sillan kupeessa on saalistaan myyviä kalastajia. Kuvan keskellä vaikeasti hahmotettavissa nykyinen Pohjoistullinkatu.

1880-luvulla Erholmin talo on jo näkyvissä. Kivetty laituri eli rantamöljä on täysin eri näköinen, mitä se oli muutama vuosi aiemmin paalutettuna. Uudenkaupungin kaupunginlääkäri Alarik Achrenin lasinegatiiville ikuistaman valokuvan keskipisteessä on Kalaranta, joka oli keskeisen tärkeä paikka niin kaupunkilaisille kuin saaristolaisillekin. Paikalle tultiin hevoskärryillä, joiden kyytiin mahtui tarvittaessa isompikin lasti. Kuvassa näkyy myös Pakkahuone ja sen viereisiä makasiineja. Taustalla isoja purjelaivoja samoin kuin saaristolaisten pienempiä aluksia.

Sorvakon sillalta kohti länttä otetussa kuvassa ei ole juurikaan mitään lisättävää edelliseen kaupunginlääkäri Alarik Achenin upeaan otokseen. Elementit ovat samat eli Kalarannassa veneistään kalaa ja niukkojen viljelystensä tuotteita myyviä saaristolaisia, ostoksille tulleita kaupunkilaisia, hevoskärryt ja isojen purjelaivojen mastoja. Saaristolaisten paateille löytyi tilaa aivan Sorvakon sillan kupeesta.

Sorvakonniemestä 1870-luvulla otettu kuva kohti kaupunkia eli pohjoista. Uuden kirkon alapuolella näkyy nykyinen Pakkahuone. Sorvakon rantakallioilla puolestaan lautatapuleita. Uudestakaupungista lähti maailmalle tuhansia kuutioita puuta eli kupiikkia, jota hevosajurit toivat talvella lähialueen metsistä kaupunkiin. Ruokolanjärven rannalla sijaitsee nykyisin kupiikinajajien muistomerkki, talvisin reitti satamaan kulki järven jään poikki. Kaupungin kauppiailla ja porvareilla oli omistuksessaan myös maatiloja ja viljan jauhamiseen käytetyt tuulimyllyt olivat usein yhteisiä. Niitä näkyykin kaupungin ulkopuolisilla kallioilla. Yleensä niitä hoito joku vanha merimies. Kaupunginlahden rannalla sijaitsevan Pakkahuoneen vasemmalla puolella on varastomakasiineja.

1850-luvulla yksityisillä varoilla rakennettu Sorvakon silta nosti aikanaan suurta vastustusta kaupunkilaisten keskuudessa. Sen katsottiin pilaavan maisemaa, estävän lahden jäätymisen, estävän veneiden pääsyn Kaupunginlahden pohjukkaan ja epäiltiinpä, että ”kesällä sen ahtaalla käytävällä voisi sattua monia riitoja, tappeluita, meteliä ja muita epämiellyttävyyksiä tulevien ja menevien veneiden välillä”. Ludvig Hellenin ottamassa kuvassa näkyvät hyvin sillalla olevat puupenkit, joille väsyneet vaeltajat voivat jäädä lepyttelemään jalkojaan. Oikealla sijaitseva kaupparakennus purettiin nykyisen Osuuspankin tieltä 1970-luvulla. Kuvan ottohetkellä rakennuksessa toimi Maamiesten Kauppa Oy. Myöhemmin siinä ollutta kauppaa kutsuttiin Kolmen herran puodiksi omistajiensa eli herrojen Kandelin, Honkain ja Lindqvist mukaan.

Harvinainen kuvakulma kaupungin puolelta kohti Sorvakkoa. Vasemmalla sillan kupeessa sijaitseva makasiini on yhä käytössä oleva Cafe Aitta. Oikeanpuoleisen makasiinin omisti Lindén & Wallin, jonka kyltit ovat ovien yläpuolella. Toisessa luvataan ostaa kauroja ja toisessa lukee suolamakasiini. Kyseinen rakennus purettiin 1900-luvun alussa, minkä jälkeen sen paikalle rakennettiin Vakka-Suomen mylly. Samalla paikalla toimii nyt vanhaa pieteetillä kunnioittaen rakennettu Ravintola Kahveli. Cafe Aitasta vasemmalle valmistui 2018 puolestaan samaten vanhaan miljööseen hyvin istuva Hotelli Aittaranta.

Tästä kuvakulmasta eli Sorvakon sillalta kohti koillista Uuttakaupunkia ja Kaupunginlahtea ei ole juurikaan takavuosina kuvattu. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Kaupunginlahden pohjukka, vasemmalla puolestaan Rantakatu. Nykyisen vesilaitoksen vieressä nykyisen Itäpuiston alueella näkyy tuulimyllyjä.

Vaivaistalon mäeltä kohti kaupunkia otettu, tasoltaan heikomman puoleinen valokuva 1800-luvun loppuvuosilta. Väinö Viitasen ottaman kuvan etualalla on Blasieholman taloja ja ulkorakennuksia, joiden paikalla sijaitsee nykyisin Leijonapuisto. Vastarannalla häämöttää uusi kirkko ja Rantakadun taloja. Vasemmalla puolestaan Aittarannan aittoja ja vanha kirkko.

Uusikaupunkilainen porvarisrouva Ellen Waldon soutelemassa Kaupunginlahden pohjukassa tanskalaisen aviomiehensä Frants Nielsenin kanssa. 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä otetussa kuvassa näkyy myös vuonna 1902 valmistunut vanhainkoti, jota tuolloin tavattiin kutsua vaivaistentaloksi. Oikealla vanhainkodin ulkorakennus. Kuvassa myös Blasieholman vanhoja merimiestaloja.