Osa 2

1900-luvun alussa kuvattu postikortti Kaupunginlahden suulta. Kortin tekijä on ymmärtänyt lahden joeksi, mikä näkyy myös otsikossa. Vanhan kirkon tornista kohti länttä otetussa kuvassa näkyy etualalla kaupungin viimeisiltä tulipaloilta säästyneitä, jo 1700-luvulla rakennettuja Baltzaborgin taloja, uutta möljää, rantamakasiineja ja lautatapuleita. Kohti kaupungin keskustaa matkaa saaristohöyrylaiva, joilla matkattiin lähiseudun kohteiden lisäksi aina Helsinkiin, Turkuun, Raumalle ja Poriin asti. Ensimmäinen uusikaupunkilaisten rakennuttama höyrylaiva oli Ebba Munck, jolla oli tarkoitus ajaa Tukholmaan asti myös talvella. Laivoilla kuljetettiin ennen rautatien tuloa myös postia. Kuvan oikeassa laidassa mäen päällä nykyisin luotsimuseona toimiva vanha luotsiasema.

Toinen vanhan kirkon tornista meren suuntaan otettu kuva. Suukari on vielä tässä vaiheessa saari, maayhteys sinne saatiin vasta 1930-luvulla. Etualalla etupäässä merimiesperheiden asuttamaa vanhaa Baltzaborgin puutaloaluetta. Oikealla laidassa puolestaan Vallimäen puisto, josta yhä edelleen pystyssä olevan ravintolan viereinen katettu 1800-luvun lopun puinen keilarata on jo purettu. Vanha luotsiasema on saanut uuden värityksen sitten edellisen kuvan. Takana näkyy sahan rakennuksia ja lautatapuleita, joita oli myös Suukarissa. Paikallaan on edelleen myös Kainpirttiin ja satamaan vienyt Pitkäsilta, jonka oikealla puolella näkyy Pietolanlahti.

Tältä näytti höyrysahan seutu viime vuosisadan alussa Sorvakon niemestä katsottuna. Alun perin sahan paikalla toimi Lejmanin väkipyörä- eli pylpyrätehdas, jonka tanskalaissyntyinen Jens Zachariassen muutti sahakäyttöön 1800-luvun lopulla. Zachariassenin perustaman Nystads Mekaniska fabik och ångkvarn -sahan toiminta loppui vasta niinkin myöhään kuin 1957. Kuvan oikeanpuoleinen piippu kuului sahan voimalaitokselle.

Nostalginen kuva kuin suoraan ensimmäisistä Suomi-filmeistä. Rantaan vedetyn jo useamman kesän nähneen puupaatin ja kaislikon takana näkyy Sorvakon paalutettua rantalaituria. Kaupunginlahden toisella puolella aivan rannassa seisovan Pakkahuoneen katolle on kirjoitettu teksti Pakkahuone. Vasemmalla vesirajassa sijaitseva rakennus oli niin sanottu virutushuone, missä kaupunkilaiset saivat käydä huuhtelemassa pyykkiä. Vasemmalla mäen päällä vanha luotsiasema.

Pakkahuoneen rantaa lähempää, edelleen Sorvakon suunnasta kuvattuna. Tuohon aikaan Kaupunginlahden rannassa aivan kaupungin keskustassa oli vielä laiturissa komeita kuunarilaivojakin. Pakkahuoneen molemmilla puolilla on myös makasiinirakennuksia.

Saaristohöyrylaivojen laituri sijaitsi niin sanotussa Malénin rannassa, aivan nykyisen Pakkahuoneen torin kupeessa. Ensimmäisenä laiturissa Kivimaa II -niminen laiva. Uuteenkaupunkiin liikennöivät säännöllisesti myös Koli- ja Kuusisto -nimiset alukset. Tässä Augusta Olssonin ikuistamassa kuvassa laivat on juhlaliputettu Uudessakaupungissa heinäkuussa 1921 jo kymmenennen kerran järjestettyjen Vakka-Suomen laulu- ja soitto- ja urheilujuhlien kunniaksi. Ihmisiä tuli höyrylaivoilla paikalle niin juhlia seuraamaan kuin niissä esiintymäänkin. Juhlissa esiintyivät Uudenkaupungin Sanomien mukaan muun muassa V. P. K:n soittokunta, taiteilijat Viljo Mikkola ja Lepo Laurila, kansalaisopiston kuoro, Uudenkaupungin sekakööri, Maskun mieskuoro ja Uudenkaupungin 11-jäseninen amatöörijouhiorkesteri, Kustavin reippaat mieslaulajat ja Lokalahden sekakuoro. Lauvantaina urheiltiin.

Höyrylaiva Kuusisto Kaupunginlahden laiturissa keula kohti Sorvakon siltaa. Laivan liputuksesta päätellen meneillään on joku keväinen juhla. Sorvakon rantakalliot ovat vielä paljaita ja rakentamatta, rannassa Kaupunginlahden toisella puolella lautatapuleita ja oikealla isompi makasiini. Lautatapulin päällä teksti Linden & Wallin lautatarha. Linden & Wallin oli kaupungin suurimpia puutavaraliikkeitä ja työnantajia. Sen varasto oli Sorvakonrannassa tällä nimellä 1899-1912. Toiminta jatkui vuodesta 1915 alkaen Puutavaraliike Knut Wallin -nimellä. Kuvaaja Augusta Olsson.

Augusta Olssonin ottamassa kuvassa höyrylaiva Koli Malénin rannassa. Laivan keulan edessä niin sanottu Malénin talo, jossa asui Uudenkaupungin Laiva Oy:n pääomistaja ja “Lyökin kuningas” Johannes “Janne” Malén perheineen. Malénin yritys omisti muun muassa Uudenkaupungin telakan, joka rakensi kaupungin viimeiset puiset purjelaivat. Vuonna 1924 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka Uudenkaupungin maalaiskunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimineen Janne Malénin mukaan on nimetty meripelastusyhdistyksen vuonna 2003 kastettu Janne Malén -alus.

Vuosien 1910-1920 välillä otetussa kuvassa uusikaupunkilainen herrasmies Paavo Suojanen seisoo Pakkahuoneen rannassa katse kohti punaisia makasiineja, jotka on nykyisin otettu ravintolakäyttöön. Kaupunginlahdella odottaa lähtöä saaristopurjehdukselle tyypillinen yksimastoinen kaljaasi, joita tehtiin länsirannikon varveilla sadoittain.

Kaupunginlahtea kuvattuna Sorvakon rannasta kohti siltaa ja Kalarantaa. Sillan vasemmalla puolella kaupungin vaakahuone, missä sijaitsi yleinen ja samalla myös virallinen vaaka. Kun Uudenkaupungin rautatie rakennettiin 1924, siirrettiin vaakahuone raatihuoneen pihalle, missä se seisoo edelleenkin. Vaakahuoneen takana on kaupungin lihantarkastamo, joka puolestaan siirrettiin rautatietä rakennettaessa lähemmäksi Kaupunginlahden pohjukkaa. Rakennus purettiin 1950-luvulla. Kuvan ison kajuutallisen moottoriveneen omisti kauppias John Engdal ja nimi on kalevalaiseen kansanperinteeseen viittaava Vellamo.

Kalarantaa Sorvakon sillalta päin. Kuvan oikeassa reunassa aivan sillan kupeessa kelluva rakennelma oli K. Valovuoren kuuluisa kioskiproomu, joka kuljetettiin muun muassa lastaavien laivojen vierelle kaupantekoa varten. Kaupunginlahden rannalla saaristolaisten veneitä. Erikoista kuvassa on se, että moottoriveneitä ei juurikaan näy.

Vuoden 1903 alussa mäen päälle rakennettu Uudenkaupungin vanhainkoti seisoo Blasieholman talojen takana ylväänä kuin herraskartano. Helsinkiläisen arkkitehtitoimiston Grahn, Hedman & Wasastjerna suunnitteleman rakennuksen päädyssä oli pitkään koristeristi, jonka takia ihmiset uskoivat, että talo olisi ollut joskus venäläisen sotaväen käyttöön rakennettu kirkko. Merimiesten perheiden asuinalueena tunnettu Blasieholma oli levinnyt Kaupunginlahden pohjukkaan asti. Augusta Olssonin ikuistama näkymä on otettu paikasta, mistä nykyisin lähtee tie kohti Lokalahtea ja Turkua.

Idästä länteen suuntaava kuva Kaupunginlahdelta näyttää, millainen Sorvakon puusillan rakenne oli viime vuosisadan alussa. Nykyisen Hotelli Aittarannan paikalta otetun kuvan vasemmassa laidassa nykyisin ravintolakäytössä olevia vanhoja makasiineja ja niiden edessä aivan sillan kupeessa paikallisen väen Kalluksi kutsuma hinattava ruoppauslaite, jolla poistettiin mutaa ja muuta haisevaa tavaraa matalan lahden pohjasta. Tuohon aikaan kaupungin jätevedet laskivat vielä suoraan mereen Kaupunginlahden kautta.

Uusikaupunki sai sähköt vuonna 1909 rakennetun Uudenkaupungin sähkölaitoksen eli ”sähkötehtaan” kautta. Edelleen samalla paikalla Cafe Aitan takana sijaitsevassa kivitalossa toimii nykyisin Bonk-keskus, jota voisi nimittää liverpoolinmurteella vaikka ”Believe or not Museumiksi”. Bonk tarinan isä on taiteilija Alvar Cullichsen ja keskuksen laitteet toteutti Uudenkaupungin oma ”pellepeloton” Henrik Helpiö.